mok_web_tavoitteet.jpg
 
 

TAVOITTEET

Monialaisessa oppimiskokonaisuudessa työskentelylle asetetaan tavoitteita ja oppilaiden tulisi olla aktiivisesti mukana valitsemassa ja pohtimassa niitä. Opettaja ei siis yksin päätä, mitä oppimiskokonaisuudessa on tarkoitus oppia. 

Uudessa opetussuunnitelmassa punaisena lankana kulkevat laaja-alaisen osaamisen taidot, joita tulee harjoittaa ja arvioida osana kaikkien oppiaineiden opetusta. Monialaiset oppimiskokonaisuudet tarjoavat hedelmällisen maaperän juuri näiden taitojen harjoitteluun. Joissain oppimiskokonaisuuksissa laaja-alaisen osaamisen tavoitteet painottuvat ehkä oppiaineiden sisältöjä ja tavoitteita enemmän. Tästä ei kannata kantaa liikaa huolta, sillä osaamisen kehittyminen on yhtä tärkeää kuin oppiainekohtaisten tavoitteiden saavuttaminen.

Saunalahden koulun 7. luokkien oppilaat toteuttavat syksyllä 2016 neljä viikkoa kestävän Täältä tullaan hyvä elämä! -oppimiskokonaisuuden. Aihetta rajattiin yhdessä oppilaiden kanssa ja tutkittaviksi teemoiksi muodostuivat perheen perustaminen, onnellisuus, työ ja verotus sekä säännöt elämässä. Rajaamisen jälkeen oppilaat asettivat yhdessä opettajien kanssa tavoitteita tulevalle työskentelylle. Tavoitteiksi muotoutuivat seuraavat:

 

SISÄLTÖTAVOITE    

  • Tavoitteena oppia uutta valitsemasta aiheesta
  • Tavoitteena luoda selkeä kokonaisuus, jossa aihetta on pohdittu eri näkökulmista
  • Vähintään 4 eri lähdettä ja lähdeviitteiden merkintä
  • Lähdekritiikin harjoitteleminen
  • Ulkoasu (muoto, oikeinkirjoitus, kappalejaot)

TAITEELLINEN TUOTOS

  • Aiheen esittely taito- ja taideaineiden keinoin
  • Vapaat kädet!

TAITOTAVOITE

  • Kriittinen lukeminen
  • Ystävällinen puhe
  • Toisten kunnioittaminen

REFLEKTOINTI

  • Oman ajattelun ja työskentelyn tarkkailu sekä sanoittaminen
 
 

 

Yhteistyö

 

Oppiainerajat ylittävän kokonaisuuden suunnitteleminen, toteuttaminen ja arvioiminen vaativat opettajien välistä yhteistyötä. Keskeistä on uskallus luottaa niin itseensä kuin kollegoihinsa. Tavoitteena on luoda turvallinen ilmapiiri, jossa kykenemme sekä toimimaan keskeneräisyydessä että iloitsemaan yhdessä onnistumisista.

Monialaiset oppimiskokonaisuudet eivät ole jotain, mikä rakentuu niin kutsutun normaalin koulutyön päälle. Kokonaisuuksien tavoitteena on osaltaan tukea yhtenä eheyttämisen tapana niitä oppiainekohtaisia ja laaja-alaisen osaamisen tavoitteita, joita muutoinkin käsiteltäisiin oppiaineiden tunneilla. Sen minkä oppilas oppii kokonaisuuden aikana, sitä ei tarvitse uudelleen opettaa osana ns. normaalia opetusta. Tämän näkökulman sisäistämällä vältytään kokemukselta siitä, että joidenkin oppiaineiden tunneista hukkaantuu aikaa monialaiseen oppimiskokonaisuuteen.

Yhteistyö koulun sisällä ja muiden koulujen kanssa antaa mahdollisuuden yhtäältä kehittää omaa osaamista muiden avulla, toisaalta tarjota omaa erityisosaamista muiden hyödynnettäväksi ja opittavaksi. Toimimalla yhdessä opettajat välittävät yhteistyön tekemisen mallia myös oppilaille.

Rajojen ylitykset ovat sallittuja:

  • rinnakkaisluokat voivat toteuttaa yhteistyössä monialaisen oppimiskokonaisuuden
  • eri-ikäiset oppilaat voivat työskennellä yhdessä
  • oppimaan ja tutkimaan voidaan lähteä koulun ulkopuolelle
  • koulun ulkopuoliset asiantuntijat voivat tulla kouluun
  • yhteistyötä voidaan tehdä paikallisten kunnallisten toimijoiden ja yritys- ja järjestötoimijoiden tai vaikkapa kansainvälisen ystävyysluokan kanssa.

Resurssien mukaan suunnittelua kannattaa tehdä yhdessä myös koulun ulkopuolisten tahojen kanssa!

Tärkeintä on, että tekeminen ja yhteistyö tukevat kullekin monialaiselle oppimiskokonaisuudelle asetettuja tavoitteita ja oppilaan oppimista. Opettajien on hyvä pohtia myös kysymystä siitä, voiko oppilaiden polku haarautua oppimiskokonaisuuden sisällä tai tarvitseeko kaikkien samaan kokonaisuuteen osallistuvien käydä läpi samat oppisisällöt ja käyttää samoja työtapoja ja välineitä. Eriaikaisuus, erilaiset syventymiset ja itse valitut oppimisen tavat ja välineet henkilökohtaistavat ja eriyttävät oppimista ja luovat oppilaalle kokemuksen oppimisen omistajuudesta. Voiko tämä olla yksi tapa, jolla tuemme oppilaan uteliaisuutta tai motivoimme ja sitoutamme työskentelyyn?

 

Monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat laboratorio, jossa pääsee kehittämään koulun koko toimintakulttuuria. Prosessissa on mahdollista oppia uutta yhteistyöstä ja eri tavoin tekemisestä. Emme enää kouluna ja yhteisönä olleet ensimmäisen kokeilun jälkeen sama.
— Rehtori Ilpo Kemppainen, Suininlahden koulu

 
 
 

Tutkiva ja
toiminnallinen ote

Monialaisilla oppimiskokonaisuuksilla tuetaan oppilaiden luontaista uteliaisuutta tarjoamalla monipuolisia tapoja toimia, oppia ja kehittää osaamisia. Oppimiskokonaisuudessa voi olla rytmitettynä yksin ja yhdessä tekemistä, toimintaa luokassa ja koulun tiloissa sekä koulun ulkopuolella, käsillä tekemistä ja tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämistä. Tärkeää on pitää mielessä tekemällä ja tutkimalla oppiminen, joissa oppilasta kannustetaan löytämään omat näkökulmansa ja mielenkiinnon kohteensa sekä itselleen parhaat tavat olla aktiivinen.

Kun opettaja ryhtyy ensimmäisiä kertoja rakentamaan monialaista oppimiskokonaisuutta, saattaa erilaisista menetelmistä olla apua prosessin hahmottamisessa. Tukea voi saada soveltamalla esimerkiksi tutkivan oppimisen, design orientoituneen pedagogiikan (DOP), case forestin tai ongelmalähtöisen oppimisen (PBL) tarjoamia askelia.

 
 

 
 

Osallistettu vai
osallinen?

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien ytimessä on oppilaiden osallisuus. Aito osallisuus on jotain enemmän kuin osallistaminen. Samalla tuemme siis oppimiskäsityksemme mukaisesti oppilaiden kasvua aktiivisiksi toimijoiksi, jotka oma-aloitteisesti etsivät ja löytävät vaikuttamisen mahdollisuuksia. Tavoitetilanteessa oppilaat ovat mukana valitsemassa opiskeltavaa teemaa, rajaamassa aihetta, asettamassa työskentelylleen tavoitteita, suunnittelemassa omaa työskentelyään, osallistumassa aktiivisesti itse työskentelyyn ja tekemässä arviointia.

Ensimmäinen kerta uudenlaisessa oppimiskokonaisuudessa voi olla myös oppilaalle alkuun haastava ja hämmentävä kokemus, jos toiminta poikkeaa merkittävästi siitä, mihin oppilas on koulussa tottunut. Oppimisen ilo avautuu toisinaan vasta ponnistelun ja vaivannäön kautta. Tuetaan siis oppilaita itseohjautuvuuden vaatimien taitojen ja sinnikkyyden harjoittelussa!

 
 

 
 

Mokista oppii

arvioinnin ja osallisuuden lohkot

 
 

Yhteisessä suunnittelussa
hyödynnettäväksi!

 

1. OPPILAAN KIERROS

Pohtikaa, ideoikaa ja kirjatkaa yhdessä, mitä kaikkea on huomioitava oppilaan näkökulmasta monialaisen oppimiskokonaisuuden eri vaiheissa. Puolet osallistujista pohtivat kokonaisuutta osallisuuden, puolet arvioinnin osalta. 

2. OPETTAJAN KIERROS

Siirtykää ryhmänä uuden uuden näkökulman luo (arviointia pohtineet osallisuutta pohtimaan - ja päinvastoin). Tutustukaa oppilaan näkökulman osalta kirjattuun ja täydentäkää. Täyttäkää sitten lohkot opettajan näkökulmasta. Mitä edellytetään meiltä, jotta kokonaisuus toimisi oppilaan oppimisen näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla? 

3. KÄYTÄNNÖN KIERROS

Siirtykää ryhmänä takaisin alkuperäisen näkökulmanne luo ja täydentäkää tarvittaessa. Lisätkää post it -lapuilla konkreettisia toimintatapoja ja käytänteitä kokonaisuuden eri kohtiin. 

 
 

 
 
 

Kesto ja
rytmitys

Monialaiset oppimiskokonaisuudet tulee suunnitella riittävän pitkäkestoisiksi siten, että oppilailla on aikaa syventyä keskeisiin sisältöihin ja työskennellä tavoitteellisesti, monipuolisesti ja pitkäjänteisesti. Kokonaisuuden laajuudeksi on suositeltavaa varata vähintään oppilaan vuosiviikkotuntimäärän verran oppitunteja. Oppimiskokonaisuuksia on mahdollista järjestää monin eri tavoin ja erilaisia järjestämisen tapoja kannattaakin kokeilla ja vaihdella. Alla on esitettynä neljä tyypillistä tapaa kokonaisuuksien rytmittämiseen.

 

1

Viikkomalli

 

Toteutus voi tapahtua viikon mittaisen jakson aikana, jolloin kaikki viikon oppitunnit käytetään monialaisen oppimiskokonaisuuden työstämiseen. Päiviin kannattaa sijoittaa aikaa sekä oppilaiden ohjaamiseen että opettajien omiin tilannekatsaus- tai palautetuokioihin. Kullakin oppilasryhmällä on oma vastuuopettaja, joka ohjaa kokonaisuuden edistymistä työskentelyn näkökulmasta. Alla esimerkki mok-viikon ensimmäisen päivältä osalta (sovellettuna Järvenperän koulun oppilaiden ilmiöpassista)

 

Käytännön huomioita

Viikkomallin hyvä puoli on se, että se yhdistää koko koulua ja luo yhdessä tekemisen meininkiä. Työskentelyn aikana on myös helppo tehdä vierailuja ja opiskella eri ikäisten oppilaiden kanssa. Toisinaan viikkomalli koetaan irralliseksi muusta koulutyöstä, raskaaksi toteuttaa ja haastavaksi arvioida osana oppiaineita. Kun kaikki oppilaat työskentelevät yhdessä kannattaa myös huomioida tieto- ja viestintäteknologisten laitteiden riittävyys. Jos monialaiset halutaan toteuttaa lyhyinä, intensiivisinä jaksoina, saattaa olla hyvä idea toteuttaa lukuvuoden aikana useampi kokonaisuus. Näin työskentelystä tulee osa koulun arkea ja se kehittää osaltaan toimintakulttuuria uuden opetussuunnitelman tavoitteiden suuntaan.

 

2

Pidempi jakso

 

Monialainen oppimiskokonaisuus voidaan toteuttaa myös pidemmän jakson aikana. Esimerkiksi Saunalahden koulussa oppimiskokonaisuudelle on suunniteltu syyslukukaudella 4-6 viikon mittaisen jakso. Kevätlukukaudella järjestetään samalla tavalla rakennettu kokonaisuus. Kokonaisuuden rakentamiseen ei käytetä kaikkia jakson oppitunteja ja pienemmät opettajatiimit tekevät tarkemmat suunnitelmat. Alla oleva kuva on sovellettu Saunalahden koulun mallista.

 

Käytännön huomioita

Pidemmässä jaksossa hyvää on esimerkiksi se, että työskentely on tiivistä, mutta välillä sekä oppilaat että opettajat pääsevät vetämään henkeä muiden aiheiden pariin. Pidemmän jakson aikana on myös aikaa kehittää ja muokata suunnitelmia ja työskentelyä, jos jokin osa työskentelystä ei toimi. Yläkouluilla jakso voidaan rakentaa esimerkiksi niin, että mukana olevat oppiaineet sijoitetaan samaan jaksoon ja osa tai kaikki oppiaineiden oppitunneista käytetään monialaisen oppimiskokonaisuuden rakentamiseen. Tällöin kokonaisuus linkittyy vahvasti oppiaineisiin ja arviointi helpottuu. Mitä pidemmälle aikavälille oppimiskokonaisuus on jaettu, sitä tärkeämpää on huolehtia siitä, että prosessi hahmottuu myös oppilaalle yhtenäisenä kokonaisuutena. Tässä voi auttaa esimerkiksi koko jakson ajan eri oppitunneilla työstetty yhtenäinen portfolio tai muu tuotos.

 

3

Palkit peliin

 

Monialaisille voidaan myös palkittaa lukujärjestyksiin viikoittaista aikaa. Palkitus on oivallinen tapa saada monialaiset oppimiskokonaisuudet osaksi koulun arkea. Jos palkitettuja tunteja on lukujärjestyksissä vain vähän, kannattaa tietyissä vaiheissa kokonaisuutta työskentelyyn voidaan käyttää enemmän aikaa kuin minimipalkitus määrittelee. Alla esimerkki Karamzinin koulun palkituksesta:

 

Käytännön huomioita

Työskentely mahdollistaa sen, että oppilaat pääsevät jatkuvasti harjoittelemaan monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa vaadittavia taitoja. Lukuvuoden aikana voidaan rakentaa yksi tai useampi oppimiskokonaisuus. Palkitus saattaa helpottaa koulun yhteisten laitteiden ja tilojen varaamista ja kohdentamista tietyille ryhmille. Jos monialaiset rakennetaan palkituksia hyödyntäen, kannattaa vuosittain vaihdella sitä, ketkä työskentelevät yhdessä. Näin varmistetaan se, että oppilaat pääsevät työskentelemään erilaisissa ryhmissä ja eri ikäisten oppilaiden kanssa. Monialaisen oppimiskokonaisuuden eri vaiheissa työskentelyn intensiteetti vaihtelee. Kun työskentely hajotetaan koko lukuvuodelle, kannattaa työskentelyn intensiivisimmissä vaiheissa hyödyntää myös muita oppitunteja. Näin hyvin vauhtiin päässyt työskentely ei katkea kokonaiseksi viikoksi vaan tekemisen meininki saadaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla.

 

4

Kirjataan kalenteriin

 

Joissain kouluissa on päädytty merkitsemään kalenteriin tietyt päivät, jolloin kaikki koulun oppilaat työskentelevät monialaisten oppimiskokonaisuuksien parissa. Tämä toimii erityisesti sellaisissa kouluissa, joissa suurin osa aineenopettajista opettaa ainoastaan kyseisessä koulussa. 

 

Käytännön huomioita

Esimerkiksi yläkouluissa tietyt monialaisille oppimiskokonaisuuksille varatut päivät voivat helpottaa lukujärjestysten rakentamisen haasteita. Tällöin kannattaa huomioida se, että työskentelylle varatut päivät ovat riittävän lähellä toisiaan. Näin oppilaat muistavat missä vaiheessa työskentelyä ovat eikä aina tarvitse aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.

 

 

Yläkoulun rehtorin
havaintoja ja ajatuksia

ILPO KEMPPAINEN, SIILINJÄRVI

 

Lähtökohdat

Ainejakoinen yläkoulu organisaationa ei tue ilmiöopiskelumetodia ja epätasapuolinen virkaehtosopimus (OVTES) saattaa aiheuttaa ristiriitoja. Työjärjestystekniikka ja koulupäivän rakenne on saatava joustavammaksi. Koulun pedagogista kehittämis- ja päätöksentekojärjestelmää on kehitettävä herkkäliikkeisemmäksi ja joustavammaksi. Pedagoginen kehittäminen on oltava koko työyhteisön tehtävä. Rehtorin roolina on olla kehittämisen mahdollistaja ja tukija.

Yksityisyrittäjyys joutaa romukoppaan

Monialaiset oppimiskokonaisuudet edellyttävät yksin tekemisen ja pärjäämisen kulttuurista luopumista. Opettajistonkin on totuttava suunnittelemaan ja työskentelemään arjessa yhdessä. Kaikkien opettajien on hyvä olla mukana suunnittelussa heti alusta alkaen, jotta kaikkien sitoutuminen varmistetaan. Erillistä suunnitteluryhmää käytettäessä sitoutuminen jää ulkokohtaiseksi.

Suunnittelun määrä yllättää, joten riittävä pedagogisen yhteissuunnitteluajan järjestyminen on varmistettava. Suunnittelu menee (ajan puutteen vuoksi) helposti opettajajohtoiseksi ja siten liian valmiiksi paketiksi oppilaalle, jolloin oppilas ei ole enää ihmettelijä ja tutkija vaan opettajan laatiman suunnitelman toteuttaja. Oppilaiden motivaatio paranee huimasti, kun heidän ideoitaan jakson sisällöistä otetaan huomioon eikä kaikki tule ylhäältä annettuna. 

Suuren koulun yhteisen ”kunnianhimoisen” teeman toteuttaminen on haastavaa, koska osa opettajista joutuu tehtäviin, joissa he eivät koe itseään tarpeelliseksi tai joissa heidän ammatillinen osaamisensa ei pääse esille. Teemaa valittaessa oppiaineiden välinen ”liima” löytyy OPS:n yhteisistä sisällöistä. Tavoitteiden asettelussa on pidettävä jalat maassa, edetään pienin askelin. Paikallistuntemus sekä lähialueen yhteistyökumppaneiden ja sidosryhmien tuntemus auttaa oppimisympäristön laajentamisessa.

Muita havaintoja

Ilmiöpohjainen opiskelu on myös monille oppilaille uutta, joten liian paljon uutta liian nopeasti saattaa aiheuttaa väsymystä, turhautumista ja levottomuutta. Keskimäärin yläkouluikäisen oman (tavoitteellisen) työn suunnittelutaidot ovat vielä vaatimattomat. Silti/siksi oppilaita kannattaa harjoittaa laatimaan työryhmäkohtainen, aikataulutettu työsuunnitelma, joka pitää kurssin oikeana ja tutkimusjakso lähtee ”oikeille kierteille”. Puutteellinen työsuunnitelma hiertää koko työskentelyjakson ajan. Tämä on kriittinen vaihe onnistumisessa. 

Oppimistavoitteet ja arvioinnin periaatteet on kirjoitettava selkeästi auki ja kerrottava oppilaille. Näin oppilas oppii arvioimaan työtään ja kehittymään siinä. Ilmiöpohjaisessa opiskelussa opitaan projektityöskentelyä. Siksi arvioinnin painopisteenä olisi oltava työskentelytaitojen (kompetenssitaitojen) kehittyminen.

Työskentelyn imu vie mennessään ja tauot ja lounaskin saattaa unohtua. Siksi ilmiöjaksolle on laadittava työjärjestys työlle ja tauoille. Ja pitää siitä kiinni. Vapaampi työskentely ei sovi kaikille, vaan osa voi innostua vain kuljeskelemaan ja häiritsemään muita. Erityisoppilaat voivat ahdistua liian vapaista tilanteista. On oltava suunnitelma näihinkin tilanteisiin. Vapaammassa pajatyöskentelyssä oppilaiden valvonta vaikeutuu ja suunnittelussa on huomioitava myös työturvallisuusasiat.

Oppilastyöryhmän toimivuus ja tuloksellisuus riippuu hyvin paljon ryhmän sisäisestä dynamiikasta; so. henkilö- ja kaverisuhteista, joten ryhmän / työpajan kokoonpanoon ja luottamuksen kehittämiseen on kiinnitettävä tarkoin huomiota.


“Niin opettajien kuin oppilaiden erityis­osaaminen otetaan rohkeasti hyötykäyttöön.”

 
 
mok_web_teema.jpg
 
 

Teeman valinta

Teemat ilmentävät toimintakulttuurin kehittämisen periaatteita. Teemat voidaan valita monella eri tavalla. Joskus teema nousee yksittäisen oppilaan kysymyksestä tai ongelmasta, mutta usein teeman valintaa suunnitellaan yhdessä. Teeman valinta ja rajaaminen kuuluvat olennaisena osana oppilaiden kanssa yhdessä tehtävään suunnittelutyöhön eli sille kannattaa varata aikaa. Juuri tämän vaiheen aikana on tavoitteena sytyttää into oppimiseen ja uuden tutkimiseen. 

Monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa on tavoitteena, että kokonaisuuden teemat ovat ajankohtaisia ja oppilaita kiinnostavia. Joissain kouluissa oppilailta on kerätty heitä kiinnostavia aiheita ja ajatuksia, joista on sitten pienemmissä ryhmissä lähdetty opettajan ohjauksella jalostamaan teemaa ja tutkimuskysymyksiä. Joskus voidaan valita opetussuunnitelmasta muutama ydintavoite, joiden ympärille lähdetään yhdessä rakentamaan kokonaisuutta.

Esimerkiksi Arabian peruskoulun kolmasluokkalaiset saivat valita syyslukukauden ilmiön aiheen itse. Aiheen valintaa pohjustettiin omissa luokissa tutkimalla ympäristöopin opetussuunnitelman sisältöjä, ja oppilaat saivat pienissä ryhmissä miettiä, mitä mielenkiintoisia ilmiöitä tekstistä löytyi. Sen jälkeen ryhmät saivat ehdottaa yhteisen ilmiön aiheita. Oman luokan ehdotuksista keskusteltiin ja mietittiin, onko siellä jotain, mikä ei ole sopiva ilmiöksi (esim. donitsit liittyvät kyllä vaikkapa terveyteen, mutta donitsi oli oppilaiden mielestä liian ”pieni” aihe ilmiöön). Yhteisen keskustelun perusteella oppilaat miettivät, mitä ehdottaisivat ilmiöksi kaikkien kolmasluokkalaisten yhteisessä tilaisuudessa. Yhteinen tilaisuus järjestettiin liikuntasalissa, jossa ilmiöksi valittiin luonto. Saunalahden koulussa taas kokonaisuutta lähdettiin rakentamaan niin, että opettajat tutkivat ensin opetussuunnitelmia ja kokosivat työskentely- ja teema-aihioita, joita sitten rajattiin ja tarkennettiin yhdessä oppilaiden kanssa. Tutkittavia teemoja ja kysymyksiä voidaan nostaa myös esim. elokuvasta, sarjakuvista, lehdistä, vierailukohteista tai sosiaalisesta mediasta. Esimerkiksi espoolaisessa Lintulaakson koulussa toteutettiin Akusta Asiaa -oppimiskokonaisuus, johon virittäydyttiin lukemalla Aku Ankkoja ja etsimällä niistä kiinnostavia tutkimuskohteita.

Koulu- tai vuosiluokkakohtaista teemoitusta laadittaessa on otollista pitää mielessä oppilaan näkökulma. Olisi hyvä välttää tilanne, jossa sama oppilas osallistuu perusopetuksen aikana sattumalta vaikkapa kolmeen Itämeri-teemaiseen tai neljään itsenäisyys-teemaiseen oppimiskokonaisuuteen. Vaikka kouluvaihdosten tai muuten polveilevien koulupolkujen vuoksi päällekkäisyyttä tai toistoa ei täysin voida välttää, voidaan laatia monialaisten kokonaisuuksien vuosittaista rytmitystä - kuitenkin niin, ettei ennakkosuunnittelu rajoita oppilaiden osallisuutta tai ajankohtaisiin teemoihin tarttumista. 

Muistakaa huomioida myös jo olemassa olevat käytänteet ja perinteet, jotka voisivat olla laajennettavissa oppimiskokonaisuuksiksi. Kannattaa rohkeasti yhdistellä uusiin oppimiskokonaisuuksiin jo olemassa olevia ja toimiviksi havaittuja käytänteitä.

 
 

 
 
 

Arviointi

Monialaiset oppimiskokonaisuudet eivät ole niin sanotusta tavallisesta opetuksesta ja oppimisesta erillistä toimintaa myöskään arvioinnin osalta: 

Oppilaille annetaan palautetta työskentelystään oppimiskokonaisuuden aikana ja oppilaan osoittama osaaminen otetaan huomioon oppiaineissa annettavaa sanallista arviota tai arvosanaa muodostettaessa
(POPS 2014, 32)

Arvioinnin kohteena ei pääasiallisesti ole lopputuotos vaan itse työskentelyprosessi ja arvioinnissa keskitytään jatkuvaan palautteen antamiseen sekä itse- ja vertais-arviointiin. Onnistuneen itsearvioinnin edellytyksenä on, että oppilas ymmärtää työskentelylle ja oppimiselle asetetut tavoitteet, joihin peilaten hän voi seurata etenemistään. Tavoitteet on hyvä konkretisoida ja palastella oppilaille ymmärrettäväksi esim. visuaalisin keinoin. Työskentelyaikoihin kannattaa myös varata riittävästi aikaa oppilaiden kanssa käytäville keskusteluille. 

 

Esimerkkejä ja
huomioita arvioinnista

 

Työskentelyn etenemistä voidaan kirjata esimerkiksi erilaisiin oppimispäiväkirjoihin tai portfolioihin. Myös erilaiset pilvipalvelut tarjoavat alustoja sähköisen arvioinnin rakentamisen tueksi. Esimerkiksi Soukan koulussa on toteutettu sähköistä arviointia pidempikestoisessa kokonaisuudessa niin, että opettaja loi ryhmälle työskentelyalustan, jossa jokaisella oppilaalla oli oma sivu tavoitteita ja arviointia varten. Sivulle opettaja ja oppilaat asettivat yhdessä tavoitteita, joita arvioitiin noin kerran viikossa. Oppilas merkkasi värikoodilla, missä oli mielestään menossa tavoitteiden suhteen ja opettaja merkkasi omalla värillään, missä hän näki oppilaan menevän. Jos opettajan ja oppilaan näkökulmat erosivat toisistaan voimakkaasti, keskustelivat he arvioinnista vielä tarkemmin. Sekä oppilas että opettaja saattoivat myös täydentää arviointiaan sanallisesti. Kokonaisuuden tietyissä osissa oppilailla oli myös mahdollista antaa toisille oppilaille vertaispalautetta kirjoittamalla, ääniviestein tai valokuvien avulla. Palaute lähetettiin opettajalle, joka tarkasti palautteiden asiallisuuden ja latasi palautteen sen jälkeen oppilaiden omille sivuille.

Karhusuon koulussa monialaisia oppimiskokonaisuuksia toteutetaan läpi lukuvuoden. Koulussa on huomattu, että monialaisia oppimiskokonaisuuksia tehtäessä oppilasryhmien kanssa kannattaa määritellä tarkasti se, mitä taitoa kulloisessakin kokonaisuudessa harjoitellaan. Kokonaisuuksia tehtäessä oppilaat työskentelevät ryhmissä, ja opettajan kanssa määriteltävien yhteisten tavoitteiden lisäksi oppilaat asettavat ryhmä- ja yksilötavoitteita. Oppilaiden asettamat tavoitteet liittyvät johonkin taitotavoitteeseen, kuten ryhmässä toimimiseen. Monialaisen jokaisella työskentelyviikolla käytetään yksi oppitunti siihen, että oppilaat arvioivat toimintaansa ryhmänä. Ryhmäarvioinnin lisäksi jokainen arvioi omaa työskentelyään, ja jokaisen itsearvioinnista keskustellaan myös ryhmässä. Opettaja keskittyy kokonaisuuksien aikana oppilaiden ohjaamiseen sekä työskentelyn ja tuotosten arviointiin. Jokainen ryhmä käy opettajan kanssa jatkuvien ohjaus- ja palautekeskustelujen lisäksi työskentelyn lopuksi arviointikeskustelun. Työskentelyn dokumentointia ja tuotoksia kootaan oppilaiden omiin portfolioihin ja arviointikansioihin tilanteesta riippuen joko sähköisesti tai paperiversioina.

KLIKKAAMALLA KUVAA NÄET SEN SUUREMPANA